Norjan rikoslain (straffeloven) kokonaisuudistus tuli voimaan lokakuun alussa 2015.
Huomionarvoista Ruotsin järjestelmässä on, että ehdollista tuomiota annettaessa ei määrätä erikseen vankeuden pituudesta, vaan kyseessä on itse asiassa rangaistuksen määräämisen lykkääminen. Merkillepantavaa on lisäksi se, että yhdyskuntaseuraamusten määräämisen edellytyksiä ei ole lain tasolla sidottu vaihtoehtoisena tuomittavan rangaistuksen pituuteen. Tämä on omiaan vähentämään sellaisia kynnysvaikutuksia, joita ehdollisen vankeusrangaistuksen taikka jonkin muun vapaudessa suoritettavan seuraamuksen sitominen tiettyyn vankeuden pituuteen on omiaan luomaan. Muutoin Ruotsin järjestelmää vertailumielessä tarkasteltaessa korostuu useiden eri seuraamusyhdistelmien merkitys ja seuraamusten hoitopainotteisuus.
Rangaistuksiin tuomittujen aikaisemmasta rikollisuudesta sekä uusimisen ja aiempien tuomioiden laadusta on saatavilla verraten niukasti tietoa. Tilastokeskuksen ylläpitämästä uusintarikollisuustietokannasta selviää, kuinka moni rangaistukseen tuomituista on syyllistynyt uuteen rikokseen kolmen vuoden sisällä edellisestä rangaistustuomiosta. Vuonna 2016 ehdolliseen vankeuteen tuomituista 11 387 oli tehnyt rikoksensa 21 vuotta täyttäneenä. Heistä 3 693 eli noin 32 prosenttia oli rikoksen uusijoita sillä perusteella, että he olivat edellistä tuomiotaan seuranneen kolmen vuoden sisällä syyllistyneet uuteen rikokseen. Tuosta rikoksesta tämän päivän tuomiohetkeen on voinut kulua pidempikin aika, riippuen teon ilmitulosta. Tässä ryhmässä ovat mukana kaikki vanhat tuomiot, myös sakkorangaistukset. Koska noin 60 prosenttia kaikista rikosasioiden tuomioistuinratkaisuista on sakkotuomioita, olisi karkeasti arvioitavissa, että tässä ehdolliseen rangaistukseen tuomittujen joukossa olisi vajaa 2 000 sellaista henkilöä, joka on uusinut rikoksensa edellisen sakkoa ankaramman rangaistuksen jälkeen tuomiota seuranneen kolmen vuoden aikana. Heistä kuuluu oheisseuraamusten kohderyhmän kannalta kiinnostavaan 21 vuotta täyttäneiden ryhmään noin 1 600 uusijaa. Samaan suuruusluokkaan päätyy vanhempi tilastoanalyysi vuodelta 1996, joka mittasi suoraan kuinka moni ehdolliseen vankeuteen tuomittu oli tuomiota edeltävän kolmen vuoden aikana tuomittu ehdolliseen vankeuteen. Tätä tarkempien ajantasaisten tietojen saaminen edellyttäisi erillisselvityksiä.
Kuntoutukseen ja hoitoon liittyvät tiedot ovat salassa pidettäviä. Rikosseuraamuslaitoksella olisi kuitenkin oikeus saada tarpeelliset tiedot siitä, onko valvottava osallistunut rangaistusajan suunnitelmassa todetuin tavoin kuntoutukseen tai hoitoon. Lain 31 §:n säännökset mahdollistavat tiedonsaannin.
Päihdeongelmaisten palvelujen ytimen muodostavat avohoitopalvelut, joita täydennetään tarvittaessa laitosmuotoisella katkaisuhoidolla ja pitkäkestoisemmalla kuntouttavalla laitoshoidolla sekä arjen tukea antavilla päivätoiminnalla, asumispalveluilla ja vertaistuella. Päihdeongelmaiset hakevat apua myös yleisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Lisäksi osa päihdeongelmaisista ja heidän läheisistään hakee apua vertaistuesta, kuten AA-ryhmistä. Suuremmissa kunnissa on yleensä monipuolisia avo- ja laitosmuotoisia erityispalveluja.
Yhdyskuntaseuraamuksiin kuuluvat yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n mukaan yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus, nuorisorangaistus ja alle 21-vuotiaana rikoksen tehneille ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittava valvonta sekä ehdonalaiseen vapauteen päässeen valvonta. Yhdyskuntaseuraamusten tuomitsemista koskevat perussäännökset ovat rikoslaissa. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa ja tarkempaa sisältöä koskevat säännökset on koottu edellä mainittuun täytäntöönpanolakiin, joka sisältää sekä kaikkia yhdyskuntaseuraamuksia koskevaa yleistä sääntelyä että seuraamuskohtaiset erillisiin lukuihin kootut erityissäännökset.
Nuorten valvonta on tärkeä osa seuraamusjärjestelmää, ja se on toiminut asianmukaisesti. On perusteltua, että rangaistusjärjestelmässä otetaan huomioon nuoret erityisryhmänä. Rangaistusjärjestelmässä nuorten kohtelu on aikuisia lievempää ja enemmän erityispreventiivisesti suuntautunutta. Erityispreventiolla eli -estävyydellä tarkoitetaan rikoksentekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien huomioon ottamista siten, että seuraamus ehkäisisi rikosten uusimista mahdollisimman tehokkaasti. Nuorista 15-17-vuotiaat ovat myös lastensuojelujärjestelmän piirissä. Lastensuojelulaki (417/2007) sisältää myös 18-20-vuotiaita nuoria koskevaa sääntelyä. Lapsen etu on kansainvälisten sopimusten mukaisesti lapsia koskevan sääntelyn ja viranomaistoiminnan lähtökohta.