Alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittu yhdyskuntapalvelu voi pykälän 3 momentin mukaan sisältää lisäksi erityisesti nuorille suunnattuja sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Tällöin voidaan poiketa edellä mainituista toiminnan määrää koskevista rajoituksista.
Näin on päädytty siihen, että rikoslain ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevaan 6 luvun 10 §:ään otettaisiin säännökset 21 vuotta täyttäneenä rikokseen syyllistyneen valvonnasta. Valvonnan täytäntöönpanossa sovellettaisiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain valvontaa koskevia säännöksiä. Lakia kuitenkin täydennettäisiin säännöksillä, jotka koskisivat nimenomaan aikuisten valvontaa. Keskeisin tällainen täydennys tulisi valvonnan sisältöä koskevaan 60 §:ään. Nuorten valvonta voi pykälän 1 momentin mukaan sisältää valvontatapaamisia sekä tehtäviä ja ohjelmia. Aikuisten valvontaan voisi lisäksi sisältyä enintään 30 tuntia sosiaali- tai terveydenhuollon julkisen tai yksityisen palveluntuottajan järjestämää kuntoutusta tai avohoitoa. Usein kysymyksessä olisi päihdekuntoutus tai avohoitona järjestettävä päihdehoito. Toinen merkittävä täytäntöönpanolakiin tuleva muutos olisi 62 §:ään lisättävä mahdollisuus muuntaa valvonta-aika vankeudeksi aikuisten valvonnan ehtojen törkeissä rikkomistapauksissa.
Voidaan katsoa, että aikuisten valvontaa ei ole tarpeen ottaa käyttöön ainakaan yksinomaan ehdollisen rangaistuksen riittämättömyyttä koskevin perustein. Ehdollisen rangaistuksen tuntuvuutta voidaan tehostaa oheissakolla, mille ei ole rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin säännöksessä asetettu muita rangaistuskokonaisuutta koskevia rajauksia kuin pelkän ehdollisen rangaistuksen riittämättömyys rikoksesta seuraavana rangaistuksena. Kuten edellä on todettu, yhdyskuntapalvelun tuomitseminen oheisseuraamukseksi on rajattu tarkemmin, ja sen edellytykset ovat osin erilaiset. Käytännössä on olennaista, että yhdyskuntapalveluun aina liittyvä soveltuvuusedellytys sulkee seuraamuksen ulkopuolelle monet vakavasti päihdeongelmaiset lainrikkojat.
Jos ehdotettavia 21 vuotta täyttäneinä rikoksen tehneiden valvontoja tuomittaisiin vuosittain 800, niiden hinnaksi voisi tulla seuraamusselvitys mukaan luettuna noin 3 000 000 euroa vuodessa (800 x 3750 euroa). Yksittäisen valvontaseuraamuksen hinta on laskelmassa arvioitu jonkin verran korkeammaksi kuin nykyisen nuorten valvonnan sillä perusteella, että suuri osa valvontaan määrättävistä aikuisista todennäköisesti tarvitsisi intensiivisempiä ja monipuolisempia tukitoimia kuin nuoret.
Vaikuttavuusohjelmat ovat intensiivisiä, pitkäkestoisia ja ryhmämuotoisia. Rikoksentekijän uusimisriskin ja motivaation arviointi on niissä tärkeää valittaessa osallistujia ryhmään. Vaikuttavuusohjelmiin kuuluu esimerkiksi Uusi suunta –yksilöohjelma seksuaalirikoksista tuomituille. Vaikuttavuusohjelmilla pyritään muuttamaan rikoksentekijän ajattelu- ja käyttäytymismalleja.
Esityksessä ehdotettavan valvonnan tavoitteena on uusintarikollisuuden ehkäiseminen. Seuraamus olisi mahdollinen erityisesti sellaisissa ehdollisen vankeuden tuomitsemisen tilanteissa, joissa uusien rikosten todennäköisyyden voidaan katsoa olevan huomattava. Tällä perusteella seuraamus vähentäisi uusintarikollisuutta ja merkitsisi osaltaan rikollisuudesta johtuvien haittojen vähenemistä tai syntymättä jäämistä.
Ehdotettavan valvonnan sisältö olisi valvontatapaamisineen ja ohjelmineen muuten samanlainen kuin nuorilla, mutta se voisi sisältää myös rangaistusta suorittavan avohoitoa tai kuntoutusta. Näissä olisi yleensä kysymys päihdeongelman hoidosta, johon osallistuminen vaatisi rikoksesta epäillyn suostumuksen. Seuraamukseen sisältyvää hoitoa voisi olla enintään 30 tuntia. Tavoitteena olisi epäillylle kuntalaisena kuuluvien yhteiskunnan normaalipalvelujen käyttö. Päihdepalvelujen tuntihinnat vaihtelevat noin 50-150 euron välillä, Rikosseuraamuslaitoksen käyttämien A-klinikoiden hinnat ovat noin 80 euroa tunnilta. Kuten edellä jaksossa 2.2.3 on todettu, yhdyskuntaseuraamuksiin nykyään sisältyvien päihdepalvelujen kustannusten jakautuminen kuntien ja Rikosseuraamuslaitoksen välillä vaihtelee käytännössä jonkin verran.