Yhdyskuntapalvelu
Ehdollisen tuomion yleinen koeaika on kaksi vuotta, mutta tuomioistuin voi erityisistä syistä pidentää sitä. Se ei kuitenkaan saa ylittää viittä vuotta. Tuomioistuin voi koeajan kuluessa muuttaa, kumota tai asettaa uusia rangaistukseen liittyviä erityisehtoja silloinkin, kun ehtoja ei ole rikottu.
Yhdyskuntaseuraamuksissa yleisimmin käytettyjä ohjelmia ovat Viisi keskustelua muutoksesta, Suuttumuksen hallinta (SUHA), Liikenneturvaohjelma ja Uusi suunta. VKM-ohjelmaa alettiin toteuttaa yhdyskuntaseuraamuksissa vuonna 2006. Ohjelma sopii laajalle joukolle ja monenlaisiin ongelmiin; kysymyksessä voivat olla päihteiden käytön lisäksi rikosten tekeminen yleensä tai jokin muu muutosta vaativa asia. Keskustelusarjassa tutkitaan motivaatiota muutokseen eri näkökulmista. Ohjelmaan sisältyy alkutapaaminen ja vähintään viisi strukturoitua yksilötapaamista.
Ehdolliseen vankeuteen kohdistuu ajoittain julkisuudessa arvostelua erityisesti tapauksissa, joissa pitkää ehdollista vankeutta ei pidetä riittävän tuntuvana rangaistuksena vakavaksi koetusta rikoksesta. Seuraamusjärjestelmän sisäisen johdonmukaisuuden kannalta siirtyminen pitkästä ehdollisesta vankeudesta samanpituiseen ehdottomaan rangaistukseen onkin ongelmallinen, koska se merkitsee varsin jyrkkää porrasta muuten vähitellen ankaroituvassa järjestelmässä. Edellä mainitut oheisseuraamukset madaltavat tätä kynnystä. Voidaan kuitenkin kysyä, ovatko ehdollisen nykyiset oheisseuraamukset riittäviä. Oheisseuraamusten käyttöä jossain määrin lisäämällä ja niiden sisältöä kehittämällä ehdolliselle vankeudelle olisi mahdollista saada lisää toivottua vaikuttavuutta. Näin voitaisiin myös madaltaa ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä kynnystä.
Päihdekuntoutus aiheuttaisi uusia kustannuksia, mutta hoitoa ei tulisi läheskään kaikille 800:lle. Tunteja voisi olla 30 x 500 eli 15 000. Jos päihdehoidon kustannukset lasketaan A-klinikoiden nykyisen tuntihinnan perusteella, kustannukset olisivat tällöin 15 000 x 80 eli 1 200 000 euroa. Kaikille ei todennäköisesti määrättäisi 30 hoitotuntia, joten on realistisempaa käyttää arviossa 25 tuntia (500 x 25 x 80), jolloin kustannukset jäisivät noin miljoonaan euroon. Nämä kustannukset eivät rangaistusten täytäntöönpanossa noudatettavan normaalisuusperiaatteen vuoksi kohdistuisi oikeusministeriön hallinnonalalle, joten ne eivät sisälly edellä mainittuun 3,7 miljoonan euroon.
Työryhmä ehdotti lisäksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärän nostamista nykyisestä 90 tunnista 120 tuntiin. Tuntimäärän nostaminen mahdollistaisi nykyistä tuntuvamman rangaistuksen tuomitsemisen erityisesti pitkissä ehdollisissa vankeusrangaistuksissa.
Kaikista pahoinpitelyrikoksista arviolta noin 55 prosenttia on kuluvalla vuosikymmenellä tehty alkoholin aiheuttamassa humalassa. Vuonna 2015 ryöstöihin syylliseksi epäillyistä lähes 20 prosenttia oli pelkän alkoholin, kuusi prosenttia huumausaineiden ja kuusi prosenttia päihteiden sekakäytön vaikutuksen alaisena. Päihtyneiden tekijöiden osuus on huomattava myös varkausrikoksissa ja moottorikulkuneuvon käyttövarkauksissa. Koska rikoksentekijän päihteiden käyttöön puuttuminen on uusintarikollisuuden ehkäisyssä keskeistä, päihdekuntoutusta pyritään nykyään järjestämään sekä vankeusrangaistusten että yhdyskuntaseuraamusten osana.
Kuntoutus tai avohoito integroitaisiin aikuisten valvontaan siten, että niihin sovellettaisiin lähtökohtaisesti samoja sääntöjä kuin normaalitilanteessa rikosoikeudellisen järjestelmän ulkopuolella. Aikuisten valvontaa koskevalla sääntelyllä ei luotaisi uusia kuntoutuksia tai avohoitoja, vaan ehdotettavaan valvontaan luettaisiin enintään 30 tunnin osalta tällaisen yhteiskunnan normaalipalvelun hyödyntäminen. Sääntely ei loisi valvottaville mitään etusijaa kysymyksessä oleviin palveluihin. Myös aikuisten valvontaan sovellettaisiin kuitenkin muiden yhdyskuntaseuraamusten tavoin lain 12 §:ää, joka koskee Rikosseuraamuslaitoksen yhdessä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tapahtuvaa tukitoimien yhteensovittamista. Valvonnan sisältöä koskevaa 60 §:ää täydennettäisiin säätämällä siitä, että edellä mainittu kuntoutus tai hoito voi olla osa aikuisten valvontaa.